maanantai 16. helmikuuta 2009

Welcome to my Wonderland

Sängyllä ei oo lakanoita. Petari on kuitenkin ihanan pehmeä, tuoksuu ihan uudelta ja puhtaalta. Mä inhoon petivaatettomia sänkyjä, ja sitä et pussilakanaton peitto raapii ja tuntuu inhottavalta ihoa vasten. Silti, mä nukun sellasella.

Söin just viimeiset suklaanpalat, ei tehnyt edes mieli, mutta söin kuitenkin. Eipä tarvi enään miettiä. Ne oli ne viimeiset. Huomenna se on loppu. Ei enään suklaata, ei limua, ei kamalia hiilaripommeja. Ei itkua, kiukuttelua, pahaa mieltä ja itseinhoa. Huomenna mä oon uusi ihminen, musta tulee vahva, terve, kaunis, itsevarma...ja laiha. Tämän saman mä päätin eilenkin. Déja Vu. Mä masennun taas.